Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
(Tonttu, Sanoitus: Viktor Rydberg, Käännös: Valter Henrik Juvelius)

Casa Vuoriortassakin on vietetty unettomia öitä; linimenttiä ja nenätippoja, panadolia ja hunajateetä. Ja se sarvikuono, poskionteloitteni viimeinen toivo ja pelastus. Elämä on yhtä pyjama-partya! Voi hyvällä omalla tunnolla heittää rutkat jalkaan ja hoivata rakkaitaan. Vaikkakin pari päivää pitkittyessään alkaa harmonia kummasti tutista. Mutta nyt on Vuoriortan pienet tontut tervehtyneet ja värvätty heti jouluaskareisiin… 🙂

Vuoriortan joulukuusi kököttää jo paikallaan <:D Se on sijoitettu turvaan parvekkeelle jossa se voi rauhassa tuikkia ilman että esim. koiraltamme tulisi virhetulkinta. Kuusessamme keikkuvat puiset koristeet tulevat miehen kotiseudulta, seppä itse niitä myi ja nikkaroi. Noita on ehkä pakko saada lisää, kestää lapsienkin ihastelun 😉

Käpyjä en anna liikaa ihastella. Ne on tehnyt rakas sukulainen joka teki pitkän työuran modistina Kansallisoopperassa. Vuoriortta pääsi itsekin aikoinaan oppitytöksi oopperan puvustamoon. Materiaalit, värit, tanssijoiden kurinalaiset kropat – siinä pyöri nuorella tytöllä silmät päässä. Oopperan kuulumisia voi muuten seurata Facessakin: Ooppera. Mitä jos pukinkontista löytyisikin tänä vuonna elämys?